Nokkosesta siemenet talteen.

Villiyrteistä puhuttaessa varmasti tulee ensimmäisinä mieleen nokkonen ja voikukka. Nämä molemmat ovat varmasti paikkansa ansainneet ja molempien käyttö on myös itselleni tuttua.

Nokkonen on yksi ensimmäisistä kevään villiyrteistä, joka nousee lumien sulettua. Pienet nokkosen alut pilkistelevät kevät auringossa ja niiden versojen keruun voikin aloittaa jo keväällä hyvissä ajoin. Nokkosia kasvaa muutamaa erilajia ja isonokkonen on näistä yleisin. Pohjois-Suomessa kasvaa myös esimerkiksi Pohjan-nokkosta, jolla ei ole poltinkarvoja. Nokkosenhan tunnistat parhaiten siitä, että se viheliäisesti polttaa, kun sitä koskettaa. Suosittelen vilkaisemaan nämä luontoportin sivut, sillä sieltä saat hyvät ja luotettavat ohjeet tunnistukseen https://luontoportti.com/t/172/nokkonen

Ehkä villiyrtteily on vaikuttanut itseeni niin, että en ihan vähästä nokkosen poltteesta kärsi ja osaan poimia sitä pieniä määriä myös ilman käsineitä. Suuremmissa määrissä, kun kerään esimerkiksi siemennorkkoja täynnä olevia kasveja, on kuitenkin paksut hanskat tarpeen.

Kuinka käytän nokkosta.

Nokkosta kerätään käyttöön, kun versot ovat vielä nuoria. Muista taas katsoa, että keruu paikka on puhdas ja ei ole isojen teiden tai esimerkiksi ulko-huusin lähettyvillä. Olen itse käyttänyt tuoretta nokkosta joko pikaisesti ryöpättynä (nopea keittäminen) tai lisännyt sitä hakkeluksena suoraan pannulle ja ruokaan. Yleisimmin hakkeluksena, koska se on minusta vain helpompaa. Nokkosta voi säilöä myös kuivaamalla ja halutessaan jauhaa kuivatuista lehdistä hienoa, upean vihreää nokkosjauhoa. Kuivaamalla ravinteet säilyvät paremmin kuin ryöpätessä. Nyt elokuussa, kun keräsin talteen nokkosen siemeniä ja erottelin lopuksi lehtiroskat siemenistä, jäi siitäkin kipollinen hyvää kuivattua nokkosen lehteä. Nyt olen sitä laittanut vähän joka ruokaan parin päivän ajan, kaurapuurosta lähtien 🙂

Nokkonen soveltuu erinomaisesti lettutaikinaan, sämpylätaikinaan, nokkoskeitoksi ja ihan munakasmassan sekaan tai munakkaan täytteeksi. Voit käyttää nokkosta, kuten käyttäisit pinaattia. Laitan tähän ohjeen vhh-leivästä, johon sekaan olen laittanut nokkosta. Tänään hurautin kuvattua nokkosta lasten nakkikeiton sekaan ja itselle aamun munakkaaseen. Hurautin sitä tosiaan myös puolison kaurapuuroon, johon muuten tulee myös yksi kananmuna lopuksi proteiinin lähteeksi. Todella ravitseva ja hyvä puuro, joka pitää nälkää pitkään 🙂

Vhh-nokkos-rieska

---

Mitä nokkonen sisältää ja miksi se on terveellistä.

Nokkonen on ollut ruokakasvi todella pitkään ja sen käytöstä on todisteita jo Rooman ajoilta. Nokkosen rautapitoisuus on varmaan monelle tuttu asia ja sisältää tosiaan paljon rautaa, kuten pinaattikin, mutta vielä monta kertaa enemmän. Lisäksi siinä on paljon c-vitamiinia, joka auttaa raudan imeytymisessä. Lisäksi nokkosessa on paljon A-, B-, E- ja K-vitamiinia sekä fosforia, kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia . Se tukee immuunijärjestelmää ja on todella kuitupitoinen. Lisäksi nokkosessa on reilusti piitä ja nokkosensiemenissä jodia. Oikea voimayrtti sanoisin minä <3

Nokkosta on käytetty rohtona esimerkiksi virtsatievaivoihin ja niveltulehduksiin. Siementen kerrotaan olevan hyväksi miehille, sillä se tekee hyvää eturauhaselle ja potenssille. Ehkäpä suorastaan miehinen lemmenrohto, ainakin sitä kannattaa kokeilla 😀

Nokkosvettä voit käyttää hiustenhuuhteluun: Ota pieni nippu nokkosia ja 1 litra vettä. Keitä nokkosia 10-15 minuuttia ja siivilöi. Kaada neste hiusten läpi 10 – 15 kertaa. Vahvistaa ja voimistaa hiuksia ja hiuspohjaa. Nokkosvedestä tulee mieleen se, että anoppi kertoi hänen mummonsa juottaneen hänelle lapsena nokkosvettä virtsatietulehdukseen ja sen auttaneen. Nokkosta keitettäessä kuitenkin irtoaa nitraattia aika paljon, joten ehkä suosin tuota hiusvettä, mutta itseni tuntien, luulen että voisin hyvinkin kokeilla myös vti oireisiin nokkosvettä.

Nokkosesta apuja kirvojen häätöön.

Tänä kesänä en ole kirvoja varten tehnyt nokkosvettä, mutta viime kesänä tein. Sadeveteen laitoin likoamaan reilusti nokkosia muutamaksi päiväksi ja siitä tuli hyvä tuote häätämään kirvoja ja myös lannoittamaan kasveja. Yleensäkin käytän esimerkiksi jalkakylpyvedet (vettä ja villiyrttejä sekä kukkia) lannoitteeksi kukille, jos en ole laittanut veteen ruususuolaa. Jätän vaan veden päiväksi seisomaan ja siivilöin kasvit pois. Kauniisti on ainakin kukat ja kasvit kasvaneet 🙂

Nokkosten siementen kerääminen.

Nokkosten siemenet ovat se kaikkein ravinnerikkain asia nokkosissa ja siemeniä kannattaa kerätä ja säilöä talvea varten. Viime syksynä olin myöhässä ja sain saaliiksi vain ”höttöä”, kun siemenet olivat varmaan karisseet jo maahan. Nyt aloitin siementen keruun jo elokuun alussa ja aion kerätä niitä pitkälle syksyyn, jotta voin vertailla kypsyyttä. Monestihan suositellaan ne kerättäväksi vasta ruskeina ja kypsinä. Ensimmäinen satsi on nyt purkissa ja kaksi seuraavaa eri aikaan poimittua kuivumassa ulkovajassa paperipusseissaan.

Varmasti muitakin tapoja on kerätä ja kuivata, mutta ilolla jaan nämä omat kokemukset ja vinkit. Alussa hätäilin, että kuinka tunnistan ns naarasnokkosen urosnokkosesta, sillä siemenet kerätään naarasnokkosesta. Kyllä ne tunnistaa, sillä upeat ja pulleat norkot eivät jää huomaamatta, kun urosnokkosessa taas on vain hyvin pienet norkot.

Minä siis iloitsen, kun nokkonen kasvaa pihani reunassa ja toki läheisellä niityllä niitä on lisää 🙂 Mietin myös sitä, että oi jos olisi joku pellonreuna itsellä, jonne voisi kylvää siemeniä ja saada itselleen oikein nokkospellon.

Sitäpä siis haaveilemaan <3 :llä Tiina